Eläkeläinen muistelee: Yliopisto

September 26, 2006 at 2:12 pm (Uncategorized)

Varoitus: Tällä ei ole mitään tekemistä Kalervo Palsan kanssa.

Varoitus 2: Kirjoittaja on akateemisesti koulutettu helsinkiläinen elitisti. Kirjoitus saattaa sisältää luokkasokeutta. “Yliopisto” tarkoittaa “Helsingin yliopisto”.

Kirjoitan tätä yliopiston koneella Humanistisen tiedekunnan kirjastossa. En voi olla miettimättä miten minusta sittenkin tuli tällainen ikuisuusopiskelija joka ilman mitään näkyvää syytä kuluttaa (n) vuotta elämänsä parasta aikaa tekemällä maisterintutkintoa. Nyt haluasinkin jakaa nuoremmalle sukupolvelle mietintöjäni. Oppikaa virheistäni, nuoret!
Olennaista olisi opiskeluaikana tehdä asioita, joita voi tehdä pelkästään opiskeluaikana. Tutkinnon viivästyminen ei ole mikään häpeä, jos se johtuu esim. opiskelijapolitikoinnista, älyttömästä sivuainetaakasta, pääaineen vaihtamisesta (vaikka toistamiseenkin) tai jopa ns. “opiskelijaelämän” turhasta vilkkaudesta. Itse pidin käytännössä välivuoden opinnoista – en tehdäkseni jotain fiksumpaa, esim. töitä tai lapsia, vaan silkasta laiskuudesta. (Puolusteluna: nostin kyllä opintotukea koko tämän ajan, mutta nyt sen jo loputtua en ole yrittänyt hakea lisätukea)

En suinkaan kadu epämääräistä ja epäkäytännöllistä tutkintoani (“Työni siivoajana sekä opintoni Irlannin etnisten vähemmistöjen avant garde-elokuvan queer-tutkimuksen saralla ovat valmistaneet minut erinomaisesti markkinointipäällikön tehtävään”) . Lähdin opiskelemaan nais- ja varsinkin queer-tutkimusta saadakseni uusia näkökulmia elämään ja politiikkaan ja oppiakseni uusia ajattelun ja analyysin tapoja, en siksi, että työllistymiseni olisi Kristiina-instituutin maisterin paperit plakkarissa taattu. Samoin hairahdukseni estetiikkaan ja filosofiaan olivat mietittyjä ja toteuttivat tätä samaa, pohjoismais-sosiaalidemokraattisen humanistista ajatusta yliopistosta yleissivistävänä instituutiona. Mikä on tietysti hienoa ja mitä enemmän sitä ajattelen, aivan uskomatonta nykypäivänä. Valtio auttaa ihmisiä opiskelemaan ihan mitä tahansa, jotta kansalaiset olisivat sivistyneitä ja ns. fiksuja. Jos vilkaisee menoa missä tahansa Pohjoismaiden ulkopuolella, tämä on aivan täyttä utopiaa. Ja vaikka en kannata lukukausimaksuja tai opintotuen heikentämistä, on mielestäni terveellistä pysähtyä toisinaan olemaan kiitollinen tästä järjestelmästä ja miettimään sitä vastuuta, jonka ilmainen korkeakoulutus meille asettaa.

Putkitutkinto ei missään nimessä ole kaikille sopiva tai edes toivottava tapa suoriutua yliopistosta, mutta jonkinlainen suunnitelmallisuus on hyvä säilyttää. Joku on joskus ehdottanutkin pakollista välivuotta lukion jälkeen, jolloin upouudet ylioppilaat saisivat yrittää pärjätä omilla rahkeillaan työelämässä sen verran, että opinnot alkaisivat kiinnostaa ihan uudella tavalla. Tämä myös vähentäisi monta ensimmäisen vuoden opiskelijaa vaivaavaa “siis luennoilla EI OLE PAKKO KÄYDÄ??” -pohjaista lievää alkoholisoitumista. (vai onko tämä loppunut Tuben poistuttua lounaspaikkavaihtoehdoista? Ja kuinka vanha minä oikeastaan edes olen?)

Jos tarkoitus on päästä maisterintutkinnon avulla hyvään työpaikkaan, on järkevää suhtautua opintoihin vakavasti alusta alkaen ja suorittaa ne missä tahansa muussa tiedekunnassa kuin humanistisessa. Jos tarkoitus on saada laaja humanstihörhön yleissivistys, kannattaa valita laajasti sivuaineita, käyttää kaikki vaihto-oppilasmahdollisuudet hyväksi (SOCRATES, Nordplus, kahdenväliset vaihdot ym) ja ujuttautua lisäksi mahdollisimman moneen konferenssiin (konferenssibileet myös opettavat helposti pois turhasta auktoriteettipelosta jopa kansainvälisiä tähtiprofessoreita kohtaan) ja opiskelijajärjestöön. Myös lööbailussa on hyvä muistaa elämän rajallisuus: Lostarin pöytään voi sammua milloin tahansa, mutta Alina-salin aulaan vain opiskelijana.

Lopuksi neuvo, jonka olisin itse halunnut fuksina kuulla: ensimmäisen vuoden kurssit ovat kaikissa aineissa tylsiä, junnaavia ja usein naurettavan helppoja. Kannattaa ehdottomasti ottaa jo vaikka ensimmäisenä vuonna jokin kurssi josta ei yksinkertaisesti voi selvitä yleissivistykellä – esim. syventävistä opinnoista, toisesta tiedekunnasta/laitokselta tai vaikka kielikeskukselta. Jiddish, iiri ja japani piristänevät paatuneintakin teiniälykköä. On tärkeää pysyä opiskelun rytmissä kiinni, koska – HUOM – kurssit muuttuvat huomattavasti vaativammiksi myöhemmin, ja edellyttävät jopa ihan oikeaa paneutumista kurssimateriaaliin. Joskus laitokselle sattuu myös niin kivoja opettajia, että heiltä kannattaa kysyä neuvoa. Vaatimattomuus on ihan hyvä jättää vaikka kotiin, yliopisto on hämmästyttävän salliva nuorta ylimielisyyttä kohtaan – ja jokaisella kurssilla on aina joku vähälahjaisempi.

Advertisements

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: