Ostalgiaa

January 4, 2007 at 9:49 pm (politics, travel)

Trabi-Land

Kiellettiinkö sinulta lapsena Aku Ankka, koska se on amerikkalaista kulttuuri-imperialismia? Tiedätkö, mikä on Kipinä-lehti? Teitkö aikanaan lasten sanaristikoita, joiden ratkaisuun kuuluivat olennaisena osana mm. sanat “rauha” ja “solidaarisuus”? Tuleeko Che-paidoista aina ensimmäisenä mieleen isä sammareissa? Kutsutko Castroa vieläkin etunimeltä? Kyseessä on nähdäkseni ns. ostalgian lievempi kotimainen muoto, taistostalgia.

Mikä siinä onkin, kun taistolaisen lapsi kokee aina ihme yhteenkuuluvuutta sosialistitaustaisten ikätovereiden kanssa? Berliinin reissulta jäi lähinnä mieleen se, kuinka Itä-Berliini on selvästi se “kivempi” Berliini, ja itäsaksalaiset niitä “makeempia” saksalaisia. En ole koskaan aikaisemmin istunut sekaeurooppalaisessa seurueessa, jossa ranskalaiset on niitä mielenkiinnottomia kokoomusnuoriklooneja ja saksalaiset makeita, tyylikkäitä boheemishenkisiä veikkosia. Tosin seuralainen esitti, että kysymys on nimenomaan siitä, että ne oli berliiniläisiä, jotka on niitä “erilaisempia” saksalaisia.

Mutta mahtavinta oli kuitenkin se, kun sai liki tuntemattomasta pitkästä aikaa tukea siihen, että Nukkumatti, tuo Itä-Saksan Mikki Hiiri, on paitsi sukupolvemme ratkaiseva kulttuuri-ikoni, myös lastelle elämän oikeita alkeita opettava hahmo. Ei sillä että reaalikommunismissa olisi ollut oikeastaan mitään hyvää, mutta ei kai sitä ihminen lapsuudelleen mitään voi, kun Lenin-setä asuu Venäjällä on kyllä tuttu, mutta olin pitkälti teini-iässä ennen kuin edes kuulin, että Joulupuu on rakennettu ei olekaan yksisäkeistöinen (kun siinä ekassa säkeistössä ei siitä Jeesuksesta sillä lailla).

Hauskinta on kuitenkin soittaa jenkkitaustaisille taistolaislauluja! Mm. Balladi Ho Tshi Minhille aiheuttaa hauskoja ilmeitä. Sinänsä tietysti hellyyttävää, että minullekin on pienenä opetettu, että järkyttävät massamurhaajatyrannit on lasten ystäviä ja hyvien puolella. Ja vaikka nykyään poliittisen historian tuntemus on hieman toisella tasolla (Ho Tshi Minhiä ei yleisesti juhlita vapahtajana, ainakaan “indokiinan kansan” parissa, kiitos, Agit-Prop), niin huomaan silti puolustavani esim. pioneeri-instituutiota tai kansainvälisen solidaarisuuden periaatteita tai alkuperäisten Venäjän vallankumouksellisten periaatteita. Ainakin baarissa, ainakin oikeistolaisille.

Advertisements

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: